Helvetti että joskus duunipäivät voi ottaa niin pannuun kun olla ja voi! Olen aloittanut uuden duunin tammikuussa, mistä sikäli on jo aikaa, mutta tämä tehtävä mihin tulin on sellainen jossa edellinen ihminen oli ollut lähes 20 vuotta ja toiminut omatoimisesti pitkän aikaa. Minä kun aloitin niin oli tämä edeltäjä jo lopettanut, joten en koskaan saanut kuunon perehdytystä tähän hommaan. Pääkonttori on toisessa maassa, kävin siellä viikon koulutuksessa, mutta tämä ala on NIIIIN laaja ettei kaikkea voi oppia kerralla millään. Nyt kun joka päivä tulee uusia asioita mitä pitää kysyä, niin harmittaa niin perkuleesti kun täällä Suomen toimistossa ei ole ketään keneltä kysyä, koska täällä ei kukaan hoida samoja työasioita kuin minä. Ainoat oppaani sijaistevat toisesssa maassa, jossa on myös aikaero ja tietenkin se kielimuuri. Pärjään ihan suht hyvin, mutta on kuulkaa tosi turhauttavaa välillä (kuten juuri nyt) kun on joku suht pikainen mutta tärkeä ongelma, niin laittaa ensin s-postia jollkein ja odottaa kun se vastaa ja sitten ei aina ehkä ymmärrä. Asian kun vois äkkiä kysäistä joltain kollegalta täällä. Jos siis vain olisi joku joka tietäisi näistä mun töistä jotain täällä. VOI HELVETTI. Kyllä on elämä välillä niin mukavaa. Ottaa päähän niin vietävästi.

ETTÄ SELLASTA TÄLLÄ KERTAA.