Sain tämän sähköpostiini, mutta sopii niin hyvin tämän hetkiseen elämäntilaan, joten tässä tämä. Ajateltavaa kaikille:

 Liian monet ihmiset sysäävät syrjään
 jotakin mikä tuo iloa heidän elämäänsä
 ainoastaan koska he eivät ole ajatelleet
 tai suunnitelleet sitä etukäteen,
 tai se ei muuten vain
 sovi heidän tiukkaan aikatauluunsa tai ovat vain
 liian jäykkiä poikkemaan
 rutiineistaan.

 Kuinka monet syövät kotona
 ravintolassa syömisen sijaan, vain koska
 ei ole mitään erityistä syytä ulkona
 syömiseen. Kuinka tuttuja
 "jääkaappimme, patamme ja pannumme" ovatkaan
 meille?

 Kuinka monesti lapsemme juoksee huoneeseen, haluavat jutella
 jostain ja joutuvat istumaan hiljaisuudessa sillä aikaa kun tuijotamme
 "Kauniita ja rohkeita" televisiosta?

 En jaksa muistaa kuinka monta
 kertaa soitin siskolleni ja sanoin "Kuinka
 olisi lounas puolen tunnin päästä?" Hän melkein kimpaantui
 ja sanoi: "En voi, pyykit odottaa....tukkani on likainen....olisinpa
 tiennyt eilen, niin en olisi syönyt aamiaista niin myöhään...luulen, että
 rupeaa satamaan...." Ja oma suosikkini on: "Oletko hullu, nythän
 on maanantai".....
 Siskoni kuoli muutama vuosi sitten.
 Emme koskaan lounastaneet yhdessÃ?.

 Menemme vieraisille
 mummolaan sitten, kunhan Joonas on ensin oppinut
 pissaamaan pönttöön.
 Kutsumme ystävämme meille iltaa viettämään
 kunhan olohuoneen lattiamatto on
 ensin uusittu. Menemme toiselle
 kuherruskuukaudelle sitten kunhan kaksi
 nuorimmaista ovat onnellisesti
 valmistuneet lukiosta.

 Elämällä on tapana kiihdyttää vauhtia kun vanhenemme.
 Päivät  lyhenee ja lupausten lista itsellemme pitenee.
 Monina aamuina, kun heräämme, ainoa mitä
 elämälle annamme on:
 "Minä aion", "minä suunnittelen" "ja jonain päivänä,
 kun elämä on rauhoittunut...niin sitten"

 Huuleni eivät ole oikeastaan koskettaneet jäätelöä kymmeneen
 vuoteen. Rakastan jäätelöä. Tähän saakka olen vain lusikoinut sen niin
 nopeasti suuhuni, nauttimatta sen viileydestä huuliani vasten.
 Niinpä tässä yhtenä päivänä kun olin kotimatkalla, pysähdyin
 jäätelökioskille ja ostin
 suuren pehmiksen. Jos autoni olisi sinä päivänä törmännyt kallioon, olisin
 ainakin kuollut onnellisena!

 Oletko koskaan katsellut kun lapset
 leikkivät piilosta tai kuunnellut
 kun sade rummuttaa kattoa? Oletko koskaan
 katsellut perhosen ailahtelevaa
 lentoa tai seurannut kun aurinko katoaa
 taivaanrannan taa ja pimeys
 laskeutuu? Juoksetko jokaisen päivän läpi
 kiirehtien päättömänä paikasta ja
 asiasta toiseen? Kun kysyt joltain "mitä kuuluu" kuuletko
 vastauksen?

 Kun päiväsi on ohi ja makaat sängyssä illalla, ajatteletko jo
 satoja hoitamattomia juttuja seuraavalle päivälle? Oletko koskaan
 sanonut lapsellesi "Tehdään se huomenna" etkä kiireeltäsi huomaa surua
 hänen silmissään? Oletko koskaan antanut hyvän ystävyyden hiipua unholaan?
 Mikset vain soita ja sano "hei"?

 Nyt...mene siitä ja nauti tästä
 päivästä! Tee jotakin mitä HALUAT tehdä...ei
 jotain mitä sinun PITäISI tehdä.
 Jos kuolisit pian ja voisit tehdä
 vain yhden puhelinsoiton, kenelle
 soittaisit? Ja mitä sanoisit? Ja mitä
 vielä odotat siinä?

 Huolehdit ja kiirehdit päiviesi läpi, jotka ovat kuin avaamaton
 lahja...heitetty pois...elämä ei ole kisa!
 Ota se hitaammin. Kuule musiikki ennenkuin laulu on päättynyt.

 "Elämä ei aina ole
 pelkkää juhlaa...mutta sillä välin kun olemme
 täällä, voimme yhtä hyvin
 tanssia!"