Tää sama olo jatkuu. Yritin aamulla selittää oloani miehelle, mutta ei. Ei ymmärrä. Ei sano mitään. En tajua/jaksa. Yritin sanoa että toivoisin että se ymmrärtäis mua, mutta lapsi tuli siihen riehumaan ja kiljumaan ettei puhumisesta tullut mitään. Mies vaan hermostui mulle. Taas.

Kiva lähtee iltapäivällä anopin ja appiukon kanssa maalle. Mun vanehmmat odottaa jo siellä. Jippijaijei. Ei huvita kyllä nyt yhtään. Joskus on vaan pakko, vaikka ei haluiskaan. En puhu miehelleni enää mitään.