Eilen oli sitten famun hautajaiset. Oli todella raskasta, en edes osannut kuvitella kuinka voimakkaasti reagoin. Kaikki tunteet vellosi. Pappi puhui niin koskettavasti kaikesta. Viimeinen silaus oli kun arkku lähti lipumaan, meillä oli siis polttohautaus. En ole koskaan aiemmin ollut sellaisissa hautajaisissa, se oli jotenkin niin konkreettista, teki mieli huutaa että ei, ei, älä mee! Se oli kauheeta. Mutta nyt on vaan jaksettava ja mietittävä että nyt famu on fafan kanssa yhdessä jossain. Tästä on vaikea puhua muiden ysävien kanssa, koska kaikilla ei ole näin läheisiä välejä isovanhempien kanssa. Mulla nyt oli lähinnä siksi, että olen viimeiset vuodet hoitanut famun asioita ja käynyt kaupassa vähintään kerran viikossa ja käynyt sen luona pari kertaa viikossa. Siksi tää on ollut raskasta ja kestää että pääsen asian yli.

Muut asiat mitä murehdin aiemmin viikolla on nyt hoidettu ja kaikki on taas hyvin. Onneksi asiat kääntyi hyvin.