Käytiin sitten lauantaina pikku pikku ajelulla Pohjanmaalla ja takas. Voi perskule kun oli raskas reissu, mutta oikeesti meni huomattavasti kivuttomammin kun olin aatellut. Lapsikin jaksoi lähestulkoon koko matkan istua kiukuttelematta ja kyllästymättä. Vasta loppuvaiheessa rupes kaikkien huumorintaju olla aika pohjalukemissa. Mutta ohi on.

Nyt yritän kiireen vilkaa saada järkättyä edes jotaina semikehittävää miehen kolmekybäsille, kun totesi sitten eilen että olishan ne bileet ihan kiva pitää....juupajuu, kuka järkkää? No minä tietty.