Eilen meni lapsella paljon paremmin tarhassa. Lapsemme on normaalistikin päivät tarhassa, mutta on ollut isovanhempien kanssa lomalla ja maanantaina alkoi taas tarha muutaman viikon tauon jälkeen. Oma tarha on kiinni ja hän joutui menemään siksi toiseen tarhaan. Oli kaksi ensimmäistä päivää kuulemma hieman itkeskellyt kun oli isää ja äitiä ikävä. Illalla hän sanoi minulle itku kurkussa että - äiti, voinko minä päästä sinne minun omaan tarhaan, missä on minun kaikki kaverit kun täällä ei ole yhtään akveria. se oli sydäntä raastavaa kuunneltavaa. Yritä nyt siinä selittää kolem vuotiaalle että kyllä hän muutaman viikon päästä taas pääsee omaan tarhaan, kuhan tarha aukeaa taas. Lapsemme kun ei oikein ymmärrä koska on edes huominen. No, onneksi eilinen meni jo paljon paremmin.

Sunnuntaina lapsemme suuntaa miehen vanhempien kanssa kesälaitumille ja tarkoituksen olisi että hän on maalla kaksi viikkoa. Apuuva, se on pisin aika mitä hän on koskaan ollut meistä erossa. Onneksi on tuttu paikka ja tutut ihmiset.

Aloitin taas eilen treenauksen. On ollut pitkään sillä saralla hiljaiseloa ja vaaka näyttää uhkaavasti nousua. Tein punneruksia ja vatsalihastreeniä, käsipainoilla ja lopuksi reidet ja venytys. Nyt on ihan rikki. Tästä se taas lähtee. Toivottavasti, paino olisi tarkoitus pudottaa melkoinen määrä.