En oikeesti tiedä mitä mun pitäis tehdä nyt. Musta tuntuu että mun pää räjähtää, liikaa sisältöä enkä pysty kaikkea sisäistämään. Hirvee tunne.

Mua on nyt närästänytkin kolmatta päivää ja tunne on ihan hemmetin kauhee, on mua ennenkin närästänyt, mutta tämä ei mene pois vaikka oon popsinut jos minkälaista troppia. Onkohan mulla joku vatsahaava? Millaisia oireita, eniwan? Vähintään mulla on kohta joku keuhkosyöpä, rrökiä oon polttanut sitten muutamassa päivässä viikon edestä. HMM...voiskohan se närästys johtua liiallisesta tupakanpoltosta ;) Oonpas höntti taas vaihteeks. Siitä se varmaan on, + stressi.

Jep. Näin taas yksi diagnoosi. Miks en lukenut itteeni lääkäriksi? Tai oikeestaan, mähän oon ihan luonnonlahjakkuus sillä saralla, eiku praktiikka pystyyn!

Mulla piti eilen olla omaa aikaa, piti käydä hoitelemassa asioita yms. Mies lupasi tulla himaan töistä, minkä tekikin, mutta lähti aika rapsakkaasti samantien viihteelle kavereittensa kanssa. Kysyi vaan että sopiihan se (tämän siis kysyi samaan aikaan kun puhui puhelimessa kaverinsa kanssa ja oli ja luvannut kaverilleen tulla, reilua). No ite sanoin että senkus menet (ois pitänyt osata senkin lukee rivien välistä että älä mene)

Ajattelin ettei se voi olla kauan, koska vie aamulla lapsen tarhaan ja itelläänkin vielä työpäivä. Tuli sitten kotiin puol kuudelta aamulla. Minä kun en tunnetusti jostain syystä osaa nukkua, jos se ei oo himassa (mikä ei tietenkään ole miehen vika, mutta mainitsen sen nyt vaan muuten vaan tässä). Sitten kun tää tilanne on mitä on, niin en voi sille mitään että mielikuvitus tekee kepposia ja olin jo viiden aikaan luovuttanut että ei se tule kotiin ollenkaan. Tuli se kuitenkin.

Jotenkin pännii, mutta en tiedä jaksanko stressata. Elämässä on muutenkin tarpeeksi kaikkea, molemmat isoäidit sairaita, työ, lapsi yms. ajateltavaa. Mutta sitten kun lisäksi on niin monta muuta huolehdittavaa asiaa, niin olis ihan helvetin nastaa että oma suhde toimis, peruasiat (niinkuin tää meidän suhde) pitäis olla kohdallaan, ei jaksa enää siihenkin laitta aina sitä energiaa niin vietävästi.

Noh, huominen tekee hyvää. Jaksan kuitenkin ehkä nähdä positiivisiakin asioita. Huomenna lapsi menee hoitoon ja me lähdetään viettämään aikaa kummitädin maalle, juominkia, syöminkiä, lauleskelua, hauskan pitoa. Vi ska hoppas det!