...en edes muista oisinko koskaan eläessäni ollut näin onneton kuin oon nyt. Olo on niin paha, täynnä pettymyksiä, surua, kyyneleitä, inhoa ja kohta varmaan jotain pahempaa. Mä en enä tiedä mihin suuntaan tää elämä on menossa. Sen tiedän että kävi miten kävi, niin pärjään kyllä. Mutta nyt vaan tuntuu kaikki niin vaikeelta. En jaksa edes kirjoittaa. Onneksi on työ johon voi paneutua täysillä. Tänäänkin on päivä mennyt ihan sujauksessa kun on voinut täysillä panostaa työhön. Kotiin ei jaksa mennä, siellä on tiedossa lisää hampaiden kiristelyä, kyyneleitä ja huutoa. Ihanaa. Kyllä elämä on mukavaa.