...ole tapahtunut. Lihakset edelleen jumissa. Täytyy illalla yrittää venytellä, eilen oli pohkeet niin kosketusarat ettei pystynyt hieromaan eika juurikaan venyttelemäänkään.

Viikonloppua odotellessa. En ole kattonut telkkariakaan juurikaan viikkoon kun oon ollut niin poikki enkä halua olla tiellä kun mies on kotona. Oon kyllä yrittänyt olla ihan normaalisti, mutta kyllä nukkumaan mennessä aina sitä huokaisee kun on niin paha olla. Nukkunut oon kuitenkin ihan hyvin. Huomaan että olen ollut hiljaisempi, sisäänpäin vetäytynyt kun yleensä puhun enemmän kuin laki sallii. En pidä itsestäni ollenkaan nyt, inhoon itteeni ja ajatuksiani. Tekis mieli huutaa ja kysyy mieheltä että mikä helvetti sua vaivaa - sano että välität ja rakastat! Kyllä se tästä! Ei tää oo niin vakavaa!!

Mutta en voi muuta tehdä kuin odottaa.