Ihanaa kun alkaa taas viikonloppu. Työviikko on ollut suht raskas, johtuen myös siitä että oon varmaan nukkunut liikaa. Illalla mennyt jo ysin jälkeen sänkyyn ja aamulla ylös kuuden jälkeen. Yleensä meen arkisin sänkyyn yhdentoista jälkeen vasta. Nyt ei oo tullut telkkarista mitään järkevää enkä oo kotona jaksanut kenenkään kanssa jutella. Tosin mulle ei ole kukaan jutellutkaan kotona. Ainoo mitä mies sanoo on hyvää yötä ja aamulla moido. Siinäpä se. Ahdistaa!!!!!! Helvetti että ottaa päähän! Eilen mulla ryöpsähti tunteet yli, kun lapsi jotain pelleili ja päätti yhtäkkiä tukistaa mua ja heittää mua tuttipullolla päähän. Sattui aika hemmetisti. Kun tilanne oli ohi, rupesi kyyneleet vaan valumaan. Tuli niin onneton olo. Tiedän todellakin että lapseni rakastaa mua eikä tarkoittanut sillä mitään mutta tuli tunne että en kuulu tähän perheeseen. Mies ja lapsi ei kumpikaan välitä. No lapsi tuli anteeksi pyytämään ja  halailemaan ja kaikki hyvin. Mutta mies...ei se ole mulle puhunut mitään koko viikkoon. Jotain lapseen liittyviä asioita ollaan äkkiä juteltu, mutta muuten on sana arkku pysynyt tiukasti kiinni. Odotan huomista että jos silloin puhuu edes jotain, vietettäisiin ees ihan kiva ilta, vaikka ei puhuiskaan mitään kummempaa. Oon kyllä aika vahva tällä hetkellä (vaikka sisällä itken koko ajan), ihme että oon jaksanut tilannetta näinkin kauan. Kohta varmaan pimahdan.

Tänään menen duunista suoraan ostoksille, famu tarttee korvakuulokkeet, kun on valitettu että sillä pauhaa telkkari liian kovalla. Täytyy mennä sellaset langattomat ostamaan sille ja samalla käydä silel kaupassa. Himaan pitää ostaa uudet sellaset aluset,laatikot mihin laitetaan haarukat ja veitset, mikä sen nimi nyt sitten onkaan!? Edelliset oli ikean ah, niin heidän standardikokoaan, joka ei normaaliin taloukseen mahdu.